Varaslähtö vappuhommiin!
perjantai, 27. huhtikuuta 2012
maanantai, 23. huhtikuuta 2012
Suvi 25v. & Tamagotchi
Aurinko sokaisi, hiekkaa lensi suuhun ja janotti, hiestä puhumattakaan, mutta silti oli pakko polkea Lanttilaan, kun en siellä ole vähään aikaan käynyt. Mä harvemmin löydän mitään tosi hyvin sopivia vaatteita kirpparilta, mutta jotenkin viimeaikoina on lykästänyt. Mukaan lähti mm.:
Warpin paita 3€.
Gina löllöttelytrikoo2€. Nyt näin tästä kuvasta katsottuna näyttää itseasiassa ihan sairaalapaidalta mut minkäs teet.
Löyty ulkoa kotimatkalta 0€.
Tennarit viimekesäisten harmaiden tilalle 3,5€.
TAMAGOTCHI 1,5€. Pakko hankkia vaan patterit.
Käsijuttuja 0,60€.
Meikästä ihan kelpo saalis. Nyt pitäis jaksaa tehhä jotain ruokaa ja vähän siivoilla. Motivaati-o-mittari näyttää aika vahvasti nollaa. Eli vois oikeasti kattoa kovolta vähän The Peepshowta ja syyä leipää. Joo.
sunnuntai, 22. huhtikuuta 2012
Topakoiden akkojen topakka iltapyöräily
Aurinko ja +16 astetta, pakko käydä ulkona. Pienen taivuttelun, eli oikeasti viiden minuutin mittaisen puhelun jälkeen sain Annan mukaan pihalle. Kyllä kannatti. Käytiin istumassa tovi Kaunis Veera- ravintolalaivan kakkosterassilla. Aurinkolasit ois voinu olla aika hyvä.
En onneks näytä yhtään väsyneeltä.
Kaunis Anna, höhö öhöh.
Ajoittain olo oli kun Hitchcockin leffassa.
torstai, 19. huhtikuuta 2012
Tuutit ilmaan!
Tartteeko mun enää edes ilmoittaa kenen kanssa mä olen ollut hillumassa? No, Noran kanssa nyt aina tulee lähdettyä kävelemään vain johonkin. Kun tulee risteys niin mennään sinne missä on hienompia taloja tai vastaan tulee söpö koira.
Kesän toka tuutti ulukona! Ensimmäinen oli pehmis darrapäivänä lumisateessa.
Tais maistuu?
Rautatienkatu. Tässä todiste siitä että täällä on mäkiä. ON TOSIAAN.
Lila mummotukka!
Nora teki hienon aarrelöydön.
Toi kakka pönötti pystyssä melkein keskellä tietä.
Niihihiiih!
Kaupungintalon puistosa.
Mä oon tässä kuukauden päivät väittänyt että mun hiukset on mukamas ihan haalistuneet. Syön sanani.
keskiviikko, 18. huhtikuuta 2012
Ekoilua & Jugendia
Kävin Kulttuuri-Ullailemassa!
Keskiviikko tarkoittaa mulle Veikkauskortin omistajana sitä, että pääsen Lahden museoihin ilmaiseksi kiertelemään. (Ei maksettu mainos) Eniten muhun on aina iskenyt julistemuseon näyttelyt, edellisen koulun luokan kanssa käytiin aina katsastamassa palkitut kansainväliset hienoudet. Harmittaa etten viimesyksynä tajunnut käydä katsomassa, vaikka siitä Noran kanssa jankutettiin aina kun mainos nähtiin.
Tavattiin torilla ja melkein mitään sanomatta lähdettiin kävelemään taidemuseota kohti. Okei, oon kerran jo nähnyt tämän Ekolandia- näyttelyn joten muistin aika hyvin mitä siellä oli tarjolla. Ei nyt mitään hirvittävän säväyttävää, minun mielestäni. Kivoja yksityiskohtia kuitenkin! En esimerkiksi viimekerralla tajunnut että yksi hemmetin iso kattokruunu oli tehty hirven, jäniksen ja vielä jonkun eläimen päällystetyistä papanoista! WHOA! Eri maista kerätyt pikkuaarteet kuten höyhenet, kivet ja pähkinät teki mieli laittaa taskuun ja kuskata kotiin omaan aarrelaatikkoon.
Taidemuseo kierrettiin nopeasti ja siirryttiin historialliseen museoon. Vaaleanpunainen prinsessalinna bussiaseman vieressä, pienenä halusin muuttaa sinne asumaan ja taidan vieläkin. Olen viimeksi käynyt siellä katsomassa Terrakotta-armeijaa vuonna keppi ja kivi. Tällä hetkellä siellä on pystytettynä Kuusenoksa ja Lukinlanka- Sata vuotta Jugendtunnelmaa.
Keskiviikko tarkoittaa mulle Veikkauskortin omistajana sitä, että pääsen Lahden museoihin ilmaiseksi kiertelemään. (Ei maksettu mainos) Eniten muhun on aina iskenyt julistemuseon näyttelyt, edellisen koulun luokan kanssa käytiin aina katsastamassa palkitut kansainväliset hienoudet. Harmittaa etten viimesyksynä tajunnut käydä katsomassa, vaikka siitä Noran kanssa jankutettiin aina kun mainos nähtiin.
Tavattiin torilla ja melkein mitään sanomatta lähdettiin kävelemään taidemuseota kohti. Okei, oon kerran jo nähnyt tämän Ekolandia- näyttelyn joten muistin aika hyvin mitä siellä oli tarjolla. Ei nyt mitään hirvittävän säväyttävää, minun mielestäni. Kivoja yksityiskohtia kuitenkin! En esimerkiksi viimekerralla tajunnut että yksi hemmetin iso kattokruunu oli tehty hirven, jäniksen ja vielä jonkun eläimen päällystetyistä papanoista! WHOA! Eri maista kerätyt pikkuaarteet kuten höyhenet, kivet ja pähkinät teki mieli laittaa taskuun ja kuskata kotiin omaan aarrelaatikkoon.
Taidemuseo kierrettiin nopeasti ja siirryttiin historialliseen museoon. Vaaleanpunainen prinsessalinna bussiaseman vieressä, pienenä halusin muuttaa sinne asumaan ja taidan vieläkin. Olen viimeksi käynyt siellä katsomassa Terrakotta-armeijaa vuonna keppi ja kivi. Tällä hetkellä siellä on pystytettynä Kuusenoksa ja Lukinlanka- Sata vuotta Jugendtunnelmaa.
Astuttiin sisään, vilautettiin kortit, vietiin takit naulakkoon ja ah! Ensimmäiset minuutit meni itse rakennuksen ihasteluun. Tummanvihreät seinät ja leveät ikkunalaudat, aijjai. Kuvittelin jo vähän huonekalujani sinne. Siellä ei valitettavasti saanut ottaa kuvia joten yritän selittää parhaani mukaan. Ensimmäisen huoneen jälkeen siirryttiin tyhjään tilaan jonka seinälle heijastettiin vanhoja kuvia Lahdesta. Mä oon aina ihan hemmetin innoissani kaikesta tällaisesta. Kotikaupungin historia on kiinnostanut ihan pienestä asti, muistan miten mummolla selasin joka vierailukerta monesti Lahti-kirjan läpi. Se tunne kun tunnisti jonku paikan! Sama kävi nytkin, Noran kanssa vuorotellen mölistiin paikkoja. Väkisinkin kuvia katsellessa tuli vähän surku, ettei keskustan alueella ole enää pahemmin puutaloja. Ensimmäisenä ja vikana tulee mieleen vain Oskarin piha. Esillä oli myös tavallisia sen ajan koteja seurusteluhuoneineen ja makuukammareineen. Asia mihin 172-senttisenä naisihmisenä kiinnitin huomiota oli sänkyjen ja kenkien koko. Ennen kaikki oli pienempää.
Lapsenomaisen innostumisen sai aikaan pysyvät näyttelyt: Asehuone, siviili- ja sotilasaseita sekä Pienoismallisali. Etenkin tuo toinen. Joskus ala-asteella käytiin luokan kanssa katsomassa ja kuuntelemassa talvisodan vaikutuksista ja muistinkin että nappuloita painamalla sai näkyviin mihin kohtaan pommeja on osunut ja kuinka pahasti. Taloihin sai valot päälle ja minä vaan hymysin.
Tykkäsin kovasti ja suosittelen kyllä käymistä!
Seuraavaksi on luultavasti luvassa Radio- ja TV-museo, jonka uusi näyttely Suosi suomalaista- Kotimainen radio, aukeaa 20.4. Täälläkin olen käynyt viimeksi lapsena joten odotukset on aika korkealla. Sovittiin myös että käydään Hiihtomuseossa... ehheh.
Caring Hands...
...on vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö, jonka toiminta keskittyy Ugandan pääkaupungin Kampalan lähiseuduilla elävien köyhien perheiden tukemiseen luoden toivoa parempaan tulevaisuuteen. Tavoitteena on auttaa perheitä pääsemään pois köyhyyden kierteestä.
Caring Handsin vapaaehtoiset vierailevat perheiden kotona, jakavat ruokaa ja vaatteita, ohjaavat terveydenhuolto- sekä mielenterveyspalveluissa, sekä avustavat perheitä hautajais- ja koulumaksukuluissa.
Järjestön tärkein varainkeruumuoto on kierrätyspapereista valmistettujen korujen myyminen. Noin 40 naista on koulutettu koruissa käytettyjen helmien tekemiseen, joista valmistettuja koruja myydään useissa eri maissa.
Tämä on kasvattanut naisten itsetuntoa, saanut perheet hymyilemään ja vastannut köyhyyden vastaiseen taisteluun paikallisella tasolla. Järjestön varat käytetään hyväntekeväisyystarkoituksiin.
Caring Handsin on perustanut Ugandassa perheensä kanssa asuva suomalais-kanadalainen lähetystyöntekijä Milla Happonen. Hän on tukenut Ugandan pääkaupungin Kampalan köyhimpiin kuuluvia naisia Fida Internationalin kautta jo vuodesta 1995.
Köyhyydessä elävien perheiden suurimpina ongelmina ovat ruoka, asunto, koulumaksut, terveysasiat ja puhtaan veden saanti. Näiden saavuttamiseksi Caring Hands tukee perheitä sekä materiaalisesti, sosiaalisesti että hengellisesti. Autamme perheitä myös verkostoitumaan ja löytämään tietoa HIV-positiivisille tarkoitetuista palveluista.
---
Tämmöset kapsahti meikäläisen, sekä Kerkon kaulaan ja päähän kun toveri Nora oli kahavittelemassa. Mielellään kyllä hankin vaikka pari lissää koska 1. tarpeeks pitkät 2. hyvän paksuiset 3. tuoksuu hyvältä (pienin kätösin paperista käärityt helmet) 4. just passelit kaikin tavoin! 5. hyvään tarkoitukseen!
maanantai, 16. huhtikuuta 2012
Kerkko
Kolmen päivän juopotteluputken jälkeen kotiini tuotiin vaaleanpunaisissa valjaissa viikoksi hoitoon kissa nimeltä Kerkko. Hän omistaa nahkaliivin, se kertonee oliosta kaiken oleellisen. Ehkä myös omistajasta.
Ollaan leikitty nukkaisella selkeästi todella rakkaalla mintunvihreällä hiirellä mikä roikkuu narusta, syöty, tekstailtu äidille ja kyyläilty ikkunasta vastapäisessä talossa asuvaa komeata kissamiestä. Mau. Tätä ihanuutta jatkuu lauantaihin asti. Pahoin pelkään että kerkeän rakastua tähän komistukseen enkä tahdo antaa pois. Koska kattokaa nyt sitä. Herranjumala.
Ollaan leikitty nukkaisella selkeästi todella rakkaalla mintunvihreällä hiirellä mikä roikkuu narusta, syöty, tekstailtu äidille ja kyyläilty ikkunasta vastapäisessä talossa asuvaa komeata kissamiestä. Mau. Tätä ihanuutta jatkuu lauantaihin asti. Pahoin pelkään että kerkeän rakastua tähän komistukseen enkä tahdo antaa pois. Koska kattokaa nyt sitä. Herranjumala.
tiistai, 10. huhtikuuta 2012
Vanha kurttuhanuri
Täällä terve! Harmaita hiuksia ei löytynyt mutta uusia vammoja tuli. Koska minusta tuli virallisesti aikuinen ja vanha, päätin heti aloittaa terveellisen elämän. Eli oikeasti en voinut enää vastustaa olla avaamatta pyöräilykautta! Olen viimeksi koskenut pyörään 7.12.2011, jolloin otin loparit, sinä päivänä tuntui että lensin ylämäkien päältä enkä polkenut yhtään, joten ymmärrettävästi odotin samaa tunnetta. Nohh.... Reppu selkään ja matka kohti äitini residenssiä alkoi. ~5km taittui puolessa tunnissa aika leppoisasti kun korvissa soi hyvä musiikki ja aurinko paistoi. Asia mitä kyllä tulen ikuisesti kiroamaan on se, että Lahissa on hirveästi mäkiä, IHAN OIKEASTI. No, koska oon vanha pyöräilysissi niin poljin ne kaikki 666 saatanan kätyriä istualteen ja voin kertoa arvon herrat ja leidit että se kostautui.
Ruokaa suuhun kahvilla huuhdottuna ja tytär oli onnellinen. Siihen asti kun muisti että pitäisi vielä kotiinkin polkea. Te jotka olette myöskin vasta äsken aloittaneet pyöräilyn voitte varmaan samaistua tähän mun persekipuuni. Jokainen pieni kivi ja kumpu ja kuoppa kirpaisee. Hammasta purren ja ovelan reittimuutoksen ansiosta pääsin hengissä kotiin, missä kerkesin olla vain vähän aikaa, koska piti käydä kahvittelemassa kakkosäidinkin luona! EHEHEHHEEEEIII sanoi mun perse kun satulaan osu! Matkan aikana alkoi satamaan lunta ja sekös kahta matkalaista, eli allekirjoittanutta ja Noraa nauratti. Noran pyörän etukumi oli lusu joten matka taittui taluttaen ja koska ollaan pahiksia niin osittain myös ajaen vaikka joojoo vanteet menee pilalle. PERILLÄ! KOIRA HYPPII NAAMAAN! TAIVAALTA SATAA RÄTTEJÄ! Mutta onneksi kahveeta oli nopeasti nokan eessä. Vaivuin johonkin ihme horrokseen ja heräsin vasta kun olin iltakahdeksalta kotona.
H h h hetkonen! Eli olin koko päivän liikenteessä. Lähdin kotoa aamupäivästä klo 11. Juuri semmoinen synttäripäivä mitä toivoinkin, ei mitään juhlia ja hössötystä vaan ulkona oloa ja jotain pientä hassuttelua. Poljettuja kilometrejä tuli n. 22. Takamus huutaa hallelujaa joka kerta kun istun, tarttisin semmosen pepuille tarkotetun uimarenkaan, ahh!
Loppuun tällänen trendikäs pyöräilybiisi:
Ah mää muistan kun sain tämän pyörän! Se oli niin kaivattu ja rakas että nukuin ensimmäisen omistusviikon ajan pidellen renkaasta kiinni. Ja tällaisten kuvien määrästä päätellen oon reteesti ajellu niin sisällä kun ulkonakin.
Ruokaa suuhun kahvilla huuhdottuna ja tytär oli onnellinen. Siihen asti kun muisti että pitäisi vielä kotiinkin polkea. Te jotka olette myöskin vasta äsken aloittaneet pyöräilyn voitte varmaan samaistua tähän mun persekipuuni. Jokainen pieni kivi ja kumpu ja kuoppa kirpaisee. Hammasta purren ja ovelan reittimuutoksen ansiosta pääsin hengissä kotiin, missä kerkesin olla vain vähän aikaa, koska piti käydä kahvittelemassa kakkosäidinkin luona! EHEHEHHEEEEIII sanoi mun perse kun satulaan osu! Matkan aikana alkoi satamaan lunta ja sekös kahta matkalaista, eli allekirjoittanutta ja Noraa nauratti. Noran pyörän etukumi oli lusu joten matka taittui taluttaen ja koska ollaan pahiksia niin osittain myös ajaen vaikka joojoo vanteet menee pilalle. PERILLÄ! KOIRA HYPPII NAAMAAN! TAIVAALTA SATAA RÄTTEJÄ! Mutta onneksi kahveeta oli nopeasti nokan eessä. Vaivuin johonkin ihme horrokseen ja heräsin vasta kun olin iltakahdeksalta kotona.
Suvi 2v leikkaamassa kakkua.
H h h hetkonen! Eli olin koko päivän liikenteessä. Lähdin kotoa aamupäivästä klo 11. Juuri semmoinen synttäripäivä mitä toivoinkin, ei mitään juhlia ja hössötystä vaan ulkona oloa ja jotain pientä hassuttelua. Poljettuja kilometrejä tuli n. 22. Takamus huutaa hallelujaa joka kerta kun istun, tarttisin semmosen pepuille tarkotetun uimarenkaan, ahh!
Loppuun tällänen trendikäs pyöräilybiisi:
sunnuntai, 8. huhtikuuta 2012
Työttömän pääsiäisloma
Kasvava valon määrä on saanut sukat pyörimään jaloissa tornadotyylillä. Yhtäkkiä Lahden kadut vilisee ihmisiä KESKELLÄ PÄIVÄÄ, mitä ei voi uskoa todeksi kun muistelee paria kuukautta taaksepäin. Autiota, pölypalloja pyörimässä kun westerneissä. Olen reipastunut kirppari- kaveri- ja taiteilurintamalla.
Kirpparilta on lähtenyt mukaan viimeaikoina vähän kaikenlaista, esim vaaleanpunaiset konssit kolmella eurolla. Niiden päälle on kaatunut maalia ja ne näyttää hieman siltä että olisin potkinut pieniä eläimiä kuoliaiksi mutta ehkä kukaan ei niiden takia uskalla ryttyillä mulle kadulla. Olen löytänyt myös kauan kaivatun rentturepun sekä punaisen pötkökaulaliinan.
Uudet tuttavuudet on piristäviä. Kaikki on niin jännää ja kihelmöivää! Uudet paikat, tuoksut, musiikki, HUH! Kesän tulo vaikuttaa moneen asiaan, kaveripiirissäni on vallaton seikkailuhimo ja minä vaan nautin. No okei, ehkä lauantainen ikeareissu ei nyt niin hirveä KREISISEIKKAILU ollut mutta ihmisten hämmentäminen oli hauskaa. (Tietty piti leikkiä kotia sänkyosastolla!) Nähtiin myös Riki Sorsa ja päässäni kaikui vain kaunis KIIKKI KII, KIIKKI KII.
Tänään pääsin viimein juomaan kahvia pihalle. Termari reppuun kameran viekkuun ja ulos köpökavereiden kanssa. Käytiin paistattelemassa karirannan kesäteatterin yleisössä. Lämmitti! Oli jopa niin kesänen ilma että yksi näytteli nilkkakarvojaan ja toinen paljasti pohkeet! Kauhee!
Olen käynyt kuuntelemassa jatsia, koin karaokekakkoset (never again), heilutin kissan kaksoisleukaa hermostumiseen asti ja jouduin raadeltavaksi, olin ulkona ilman takkia, sulatin vahingossa jäätelöpaketin parvekkeelle, näköpiiriin ilmestyneet karvanaamaiset lätsäpäät on saaneet huutamaan HERRANJUMAAALA ja olen hymyillyt tuntemattomille.
Niiiiiiiiin! Päätin myös viimein hankkia filmiä Zenit-EM-kameraan jonka lainasin kaverilta vuonna 2006. Toivon hartaasti että tämä ensimmäinen kuvauskokeilu onnistuu, koska mitään toimimistakeita en lainatessa saanut. Kamera on mukavan jämäkkä ja painava ja näyttäähän se nyt paljon hienommalta kun joku kokomuovinen kiiltävä pönikkä.
Tässä kirjoituksessa ei ollut mitään järkeä, mutta se todistaa vain kevään auringon voiman ja vaikutuksen ja sen miten sekaisin pieni ihminen voi tästä kaikesta mennä.
Kirpparilta on lähtenyt mukaan viimeaikoina vähän kaikenlaista, esim vaaleanpunaiset konssit kolmella eurolla. Niiden päälle on kaatunut maalia ja ne näyttää hieman siltä että olisin potkinut pieniä eläimiä kuoliaiksi mutta ehkä kukaan ei niiden takia uskalla ryttyillä mulle kadulla. Olen löytänyt myös kauan kaivatun rentturepun sekä punaisen pötkökaulaliinan.
Uudet tuttavuudet on piristäviä. Kaikki on niin jännää ja kihelmöivää! Uudet paikat, tuoksut, musiikki, HUH! Kesän tulo vaikuttaa moneen asiaan, kaveripiirissäni on vallaton seikkailuhimo ja minä vaan nautin. No okei, ehkä lauantainen ikeareissu ei nyt niin hirveä KREISISEIKKAILU ollut mutta ihmisten hämmentäminen oli hauskaa. (Tietty piti leikkiä kotia sänkyosastolla!) Nähtiin myös Riki Sorsa ja päässäni kaikui vain kaunis KIIKKI KII, KIIKKI KII.
Tänään pääsin viimein juomaan kahvia pihalle. Termari reppuun kameran viekkuun ja ulos köpökavereiden kanssa. Käytiin paistattelemassa karirannan kesäteatterin yleisössä. Lämmitti! Oli jopa niin kesänen ilma että yksi näytteli nilkkakarvojaan ja toinen paljasti pohkeet! Kauhee!
Olen käynyt kuuntelemassa jatsia, koin karaokekakkoset (never again), heilutin kissan kaksoisleukaa hermostumiseen asti ja jouduin raadeltavaksi, olin ulkona ilman takkia, sulatin vahingossa jäätelöpaketin parvekkeelle, näköpiiriin ilmestyneet karvanaamaiset lätsäpäät on saaneet huutamaan HERRANJUMAAALA ja olen hymyillyt tuntemattomille.
Hienoa mummoutumista on myös havaittavissa (täytän huomenna 25). Olen innoissani laittanut kolmet pääsiäsruohot kasvamaan ja ostin narsissin. Ikkunalaudan viinipulloissa roikkuu kaksi puista pääsiäismunaa. Huomenna varmaan löydän päästä ensimmäisen harmaan hiuksen ja muutun noita-akaksi.
Niiiiiiiiin! Päätin myös viimein hankkia filmiä Zenit-EM-kameraan jonka lainasin kaverilta vuonna 2006. Toivon hartaasti että tämä ensimmäinen kuvauskokeilu onnistuu, koska mitään toimimistakeita en lainatessa saanut. Kamera on mukavan jämäkkä ja painava ja näyttäähän se nyt paljon hienommalta kun joku kokomuovinen kiiltävä pönikkä.
Tässä kirjoituksessa ei ollut mitään järkeä, mutta se todistaa vain kevään auringon voiman ja vaikutuksen ja sen miten sekaisin pieni ihminen voi tästä kaikesta mennä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)